Eipä ole tullut tännekään kirjoitettua yli kuukauteen, vaikka moneen otteeseen on pitänyt. Kiire mikä kiire, jostain kun sais lisätunteja vuorokauteen niin olisin kovin tyytyväinen. Vinkvink niille, jotka haluavat tietää mitä toivon joululahjaksi ;)

Peku oli SUVAK ry:n kotikissanäyttelyssä 30.11. ja vei mammalta jalat alta. Ensin poika oli VP (värin paras). Sitten mentiin TP-valintoihin (tuomarin paras) ja Pekusta tuli myös TP! Ensimmäistä kertaa kotikissanäyttelyssä, hienoa! Näin ollen Peku pääsi paneeliin. Paneelissa oli vastassa pitkäkarvainen naaras Milla, jonka Peku voitti äänin 2-1. Paneelissa Peku sai pisteitä niin, että oli viidestä kissasta neljäs. Eli tuolla reissulla Peku oli koko näyttelyn neljänneksi paras kissa! Entisestään tunnelmaa nosti se, että mukana ollut Miisu (Katjan lyhytkarvainen naaras) oli myös VP :) Kotiin ajeltiin naamat hassussa virneessä :)

Lula steriloitiin eilen. Tuo kissa on ihan uskomaton! Ensin se ei halunnut nukahtaa millään ja kotiin päästyämme se ei olisi millään jaksanut nukkua. Noin tunnin kuluttua kotiutumisesta neiti kipristi varpaat, nosti pään pystyyn ja kampesi itsensä ylös. Eipä olla vastaavaa vielä nähty. Meno oli kyllä hoipertelevaa, mutta totuttuun tapaan pikkuneiti paineli menemään kuin aropupu vaikka askel vielä vippasi. Illalla maistui jo ruoka ja makupalat.

Lula oli mulle Syvästi Loukkaantunut kun vein sen mokomaan eläinlääkäriin. Jarin seura kyllä kelpasi illalla, mutta mua neiti katsoi kuin mätää makkaraa ja juoksi karkuun. Aamulla oli jo toinen ääni kellossa kun piti saada tuoretta ruokaa :) Lula on jo ihan entisellään: syö, riehuu ja juttelee.

Äsken siis paketoin Porvooseen menevät joululahjat. Paitsi etten ollut ostanut pakettitarralappuja tarpeeksi enkä näin ollen saanutkaan kaikkia lahjoja vielä pakettiin. Jatkuu illalla siis. Kerrankin sain vääntää paketteja ihan rauhassa, kaikki kissat kun nukkuvat tähän aikaan päivästä.

Äidin yhden lahjan kanssa kyllä jouduin käyttämään lievää väkivaltaa, metreittäin teippejä ja muutaman tarkoin valitun kirosanan. Eikä paketista siltikään tullut kovin mallikelpoinen. Noh, kai se välttää :) Sitä paitsi oma moka: mitäs ostan niin hankalan mallisia lahjoja. Toista päätä kääntäessä totesin, että hei tämä paperihan riittää hienosti. Sitä toista päätä kääntäessä sitten kirosin, kun lahja olikin liikkunut paperin sisällä kun käänsin toista päätä. Että ei se paperi nyt niin hienosti sitten riittänytkään. Mutta paketissa on - ja luultavasti myös pysyy tuolla teippimäärällä :)

Mummulle ja vaarille olisin halunnut ostaa venetsianlyhtyjä, mutta eilen ei kaupoissa ollut enää jäljellä kuin liiloja, mustia ja sinisiä ja ne ei kyllä ole mummun ja vaarin värejä ne. Täytyy tänään käydä vielä katsomassa josko löytyisi heille sopivampia värejä Hong Kongista.

Meidän antamat lahjat on helppo tunnistaa :) Niissä ei ole lahjanauhoja, koska yhdistelmä kissat + nauhojen laittaminen pakettiin on sula mahdottomuus. Viime jouluna yritin laittaa nauhoja pakettiin, sen seurauksena Laku levitti 300 metrin lahjanauharullan pitkin olohuonetta. Ja minä kiltisti kieputin nauhan takaisin rullalle ja totesin ettei purtua ja limaista nauhaa kehtaa paketin ympärille viritellä. Peku puolestaan istui teipin päälle, teippi tarttui villapöksyihin kiinni ja siitäkös kissa riemastui! Se pyöri villisti ympyrää yrittäen ylättyä hampaillaan nappaamaan sen pirun teipin irti villapöksyistään. Kun se ei ylettynyt, se alkoi juosta ympäri asuntoa hullun lailla silmät päässä pyörien. Ja minä menin perässä ja yritin saada kissan rauhoittumaan. Yksi meidän pakettien tunnusmerkki on siis karvaiset teipit. Se kolmas varma tuntomerkki on kissan nakertamat paketin kulmat. Juuri kun luulee saaneensa lahjan siististi paketoitua, huomaa kuin pieni kissatonttu on ystävällisesti jo käynyt nakertamassa johonkin kulmaan reiän paperiin.

Mutta ajatus kai se on tärkeämpi kuin se miltä paketti näyttää :)